Suhdekysymyksiä

Yhdet häät takana päin! Toinen morsiammista oli niin kaunis muhkeassa, punaisessa hääpuvussaan ja ruusukimppu kädessään, että tämä tyttö ei varmasti ollut ainut joka kuivaili silmiään nenäliinaan seremonian aikana. Tuli siinä onnellista paria katsellessa pienimuotoinen hinku päästä itsekkin pukeutumaan pitsiunelmaan ja kävelemään juhlasalin käytävää pitkin kohti elämänsä naista. Työpäivät ovatkin häiden jälkeen menneet selaillessa "ohimennen" erinäisiä hääsivustoja. Jos sitä ei vielä menisi naimisiin. Mihin jäivät kaikki periaatteet siitä, että naimisiin mennään monen, monen, monen vuoden seurustelun jälkeen eikä varsinkaan vain, että saisi pukeutua hääpukuun ja järjestää juhlat. Ja lupaava seurustelukumppani voisi olla myös oleellinen osa elämää, ennen kuin vietetään häitä.

Häät eivät olleet ainut iloinen perhetapahtuma, johon tämä tyttö on päässyt osalliseksi kuluneitten viikkojen aikana. Vajaa viikko sitten vierailin lapsuudenystävän luona sairaalassa katsomassa muutaman viikon etuajassa maailmaan ilmestynyttä tyttövauvaa. Kun katseli tuoretta äitiä lapsensa kanssa oli tilanteessa jotain sellaista, mitä kukaan, joka ei itse ole äiti, tuskin ymmärtää. Tilanne oli hyvin koskettava ja tuoreiden vanhempien onnea ei voinut olla huomaamatta. Itse en lukeudu kovinkaan lapsirakkaaseen joukkoon ja olenkin aina ollut sitä mieltä, että itse en lapsia halua. Mutta katsellessani ystävieni pientä perhettä iski kaipuu saada oma perhe. Vielä ajatus kulkee kuitenkin suhteellisen normaalisti ja ymmärrän, ettei toimistotyöharjoittelijan palkalla elätetä lapsea ja kaksikymppisenä, juhlivana ja menevänä sinkkunaisena tuskin olisin ihanneäiti...

Muiden astellessa avioon ja tullessa vanhemmiksi, minä istun edelleen saman pikkuisen toimistopöytäni takana ja illalla pakerran yhä koulutehtävieni kanssa yksiöni sohvalla. Rakas Operaationi tosin on edelleen toiminnassa, ja olenkin jo ehtinyt kiertää vapaina viikonloppuiltoinani Helsingin homobaarit. Tarjonta ei ole järin kehuttava (tai vaihtoehtoisesti minä olen nirso) ja mielen perukoilla kummittelee aina nettitreffi-tyttö, mikä saattaa osaltan olla haittatekijä operaatiotani ajatellen.

Tytön kanssa on tapailtu edelleen ja välimatkasta huolimatta "suhde" tuntuu toimivan edelleen. Lainausmerkit koska itse vierastan sanaa suhde. Suhde on jotain, minkä onnistun aina tuhoamaan. Jos merkitsen itseni suhteessa olevaksi, tiedän että ahdistus ilmestyy sillä samaisella sekunnilla. Ja se oli sen suhteen loppu. Joten mieluiten pysyttelen sinkkuna ja katselen Helsingin tarjontaa, vaikka pääni sisällä pyörii vain yhden tytön kuva ja sydämeen sattuu ajatella elämää ilman häntä.