Operaatio Eroon Yksinäisyydestä

Tänään taas turhauduin sinkkuna oloon! Tullessani töistä kotiin pimeään asuntoon en voinut olla toivomatta että siellä olisi joku odottamassa. Kun yksin sytyttelee valoja ja kömpii viltin alle television eteen selailemaan kanavia yksinään kahvimuki kädessä tuntuu, ettei kurjempaa voisi olla. Kyllä tuo vanha lihava kolli tuossa tyytyväisenä kehrää kovaäänisesti vieressä, mutta olisi se ihan kiva että olisi tyttökin kainalossa.

Tähän yksinäisyteen kyllästyneenä päätin sitten ryhdistäytyä ja ottaa härkää sarvista. Ei kukaan tule minua kotoa hakemaan, joten nyt vain uusia ihmisiä tapaamaan! Mutta helpommin sanottu kuin tehty. Päätin kääntyä asiantuntijan puoleen ja pistäydyin käymään isosiskolleni, jonka poikaystävät vaihtuvat viikoittain ja jonka näin ollen on tiedettävä edes jotakin ihmisten tapaamisesta ja tutustumisesta. No, siskon vinkit olivat melkoisen laimeat, hän kun kehotti lähtemään baariin tarkastelemaan tarjontaa, ja jos ei ensimmäisen paikan tarjonta miellytä tulisi hänen mukaansa siirtyä seuraavaan. No... Toimiva vinkki, jos valinnanvaraa olisi noinkin paljon. Helsingin vähemmistöravintoloista tiedän ainoastaan DTM:n, nimeltä tunnen Herculeksen (jonka olen kuullut olevan suunnattu ainoastaan miehille, olenko ymmärtänyt oikein?), Mann's Streetin (huhupuheiden mukaan suunnattu keski-ikäisille?) sekä Lost and Foundin (nykyisin heteroiden "valtaama", kuulemma).

Kuitenkin hieman yllytyshulluna ihmisenä ja siskon yllyttämänä päätimme pistää pystyyn Operaatio Eroon Yksinäisyydestä -nimellä toimivan hankkeen. Kirjoitimme paperille listan, jota noudattamalla minä varmasti löytäisin - jos en elämäni naista - niin ainakin jotain pientä vipinää. Joten listassani ensimmäisenä on kiertää nämä ravintolat. Katsotaan, onko siskon vinkeistä hyötyä.

Seuraavana soitin sison pöydän äärestä hyvälle ystävälleni, jolla myös tuntuu herra Oikea olevan kateissa edelleen, mutta ehdokkaita kyllä riittää. Hän kehotti lähtemään mukaan harrastuksiin ja tutustumaan sitä kautta ihmisiin. No, helppoa heterolle, sillä yhteiskunnassamme vallitsee edelleen hetero-oletus ja lähdemme pääosin aina ajatuksesta, että jokainen on hetero. Ei siinä pahemmin uskalla harrastuksissa, työpaikalla tai mahdollisessa opiskelupaikassakaan lähestyä kiinnostavia ihmisiä, ellei ole varma heidän suuntautumisestaan... Päätin kuitenkin tarttua haasteeseen ja siskon naureskellessa vieressä turvauduin Googleen todetakseni, ettei vähemistöille juurikaan järjestetä omia "tapahtumia", ellei halua liittyä HeSETAn Sinkkuryhmään tai Naisten ryhmään. Tuntuisi jossain määrin jopa turhan epätoivoiselta käydä Sinkkuryhmän kokouksissa... Joka tapauksessa listani toiseksi kohdaksi kirjasimme että minun tulee kiertää läpi HeSETAn "lupaavan kuuloiset" ryhmät.

Kolmantena ja viimeisenä turvauduin lapsuudenystävääni, joka huvittuneena käski pistämään netin deittisivustoille ilmoituksen tähän tapaan: "kuuma parikymppinen lesbo etsii elämänkumppania tositarkoituksella". No, pakon edessä kahlasin läpi sivut ja selailin aluksi vain muiden ilmoituksia. Ei lupaavalta vaikuttanut, sillä seuraa hakivat lähes poikkeuksetta Leenat, 60v ja Maijat, 48v sekä kokeilunhaluiset heterosuhteessa elävät. Itse en rohjennut ilmoitusta vielä laittaa, vaan päätin ensin katsoa, tuottavatko aiemmat yritykset tulosta. Lisäsin kuitenkin listalle kolmanneksi kohdan: seuranhakuilmoituksen laiton nettiin.

Nyt toivonkin, että idearikkaat ihmiset keksisivät minulle lisää mahdollisia tapaamispaikkoja ja -keinoja, jotka lupaan testata, sillä listalla on vielä runsaasti tilaa. Katsotaan tuottaako Operaatio Eroon Yksinäisyydestä tulosta. Toivoisin myös kokemuksia yllä mainituista baareista niissä käyneiltä, ovatko ennakkoluuloni täysin vääriä?